Monday, November 7, 2011

Suen kiertueraportti

Pinta Fest Nokia ( photo Kristian )


Bratislava Flag Ship, Vanity Ink, Manzana
Manzana Prague , Oct 2011
Piritta Lumous and Tomi Ylönen, Vilna, Freaks- Tour

( Pic Rami Marjamäki / Prokuvat / DOWNLOAD PRESS SIZE HERE )

( Pic. Karolina Pankova )



Finnish Female Fronted Rock / Metal tour 2011


Originally published at SUE INDIERROCKPUNKMETAL MAGAZINE




Freakshow on wheels




TAMPERE


Sunnuntai 18. 9. 2011


Aamulla kello kahdeksan, Manzanan Pirre karauttaa Tampereella studiolle laittamaan merkkareita kasaan Tour Manager Karolinan kanssa. Puoli tuntia myöhemmin kolahtaa rautaovi ja sisään hiihtää Manzanan Johannes, Hyttyshattu päässä ja Jack Daniels toisessa kädessä. Välittömästi alkavat paidat lentää keisseihin vauhdilla, tuli rundifiilis. Vanha kunnon moukkubussi karauttaa Öyhtis- studion eteen, ja se on sitten siinä. Kamat uumeniin, Darrin Markus puikkoihin ja on the road again. Herttoniemessä stoppi, hallin pihalla hohtaa Vanity Ink kitarat tanassa, kyljessä Lapin tytöt ja Pojat Somby. Kovin nuorilta näyttävät, bussissa tuumataan, mutta eiköhän ne tuosta saada turmeltua. Ja eikun Sombyn Juholle hyttyslakki päähän ja viskipullo käteen, isot pojat näyttävät mallia. Niin, ja Tomi Ylönen, Ylöjärven komein rumpali oli siis vielä tässä vaiheessa Neonilla painamassa valoa putkeen, ja tulee lentämällä perässä.


Travemunden laiva oli täynnä rekkamiehiä ja meitä, saman tien saunaan jossa odottaa hieno hetki, porealtaat. Siinä sitten istuskeltiin omasta mielestämme kuohuissa puoli tuntia juomassa, kunnes huomattiin laittaa poreet käyntiin. Hienoutta. Inkkien Kukko-Jussi otti siinä sitten tilanteen haltuun ja meni luonnollisessa asussaan kannelle tuulta kannattelemaan, kunnes yönmusta turvamies saapui hellästi kehottamaan siirtymistä takaisin saunatiloihin, johon Jussi suomalainen punktähden elkein vastasi puhelin kädessään, okei, I just first take a picture of my small dick.



Saksan maaperä kolahti maanantai iltana kumien alle, ja eikun Bremeniin. Lähetystön näköisen alueen laidassa on kiva juoda Lidlin kaljaa, katsella töihin meneviä pukuihmisiä nahahousut hiessä. Aamupalaakin löytyi, ja tosiaan Tomi Yltsy Ylönen myös entered the bus, suoraan lentokentän ovelta.

Meni noin kaksi sekuntia kun Yltsyllä oli keitto kädessä, ja mies solahti sotkuun, kuin kala nahkeaan maljaan.


Hit the road Jack, lauloivat Annabella ja Lapin tytöt huttuslekat kauniissa käpälissään, ja eikun nokka kohti Munichia. Näillä reissuillahan naiset eivät juo.


Ja myöhemmin Bremenin yössä kuulemma nähtiin myös Henri The Great , Annabella ja Jussi öljyttyine lateineen, kolmikko oli kuulemma Kreisibailannut mustan lonkeron voimalla Bremenin kuumimman diskoteekin läpeensä liukkaaksi, mutta ei siitä sen enenmpää.





MUNICH



Munich oli täynnä Bavarian pukuisia hahmoja, kylillä riehui Oktoberfest, ja todellista Lederhosenia vilahteli joka kulmassa niin, että pohjoisen tytöille tuli hapankaalit mieleen jo muutamaankin kertaan. Kyllä se arjalainen mies housunsa täyttää Munichissäkin. Fest alueella pyörähti muutamakin ryhmäläinen, ja kertoivat alueen olleen suunniteltu 6 miljoonaa kävijää varten, joten mistään Ikaalisten kaljatelttahipasta ei ollut kyse. Kirpputoria, vaaleanpunaiseksi maalattuja Lidlmunia ja intialaista ruokaa kulutellessa kului kuuma päivä. Viiden jälkeen pääsimme lopulta pelipaikoille Garageen, ja huojuvan talon huojuvan yläkerran karjanpesuallasta muistuttava kylmää vettä ruikkiva suihku oli tarpeen. Hiljaisuus laskutui halliin, kun Lapin vahvistus kaivoi saamenkielisen kiroilun saattelemana esiin lavavaatetuksensa. Meinaattekos te noissa poroerotusasuissa soittaa, tokaisi Markus Jyväskyläläisen metallimiehen lakonisuudella, ja Lapin pojat vastastivat kolmannella kotimaisellaan, että totta vitussa, leuku jäi valitettavasti vyöltä kotiin, joten tästä asiasta ei sitten varmaan sen enempää jutella. Ja hyvin vetivätkin, peli aukesi kuin syvällisyyden vetoketju, näillä mennään. Inkit soittivat lyhyen setin laulajarouvan keuhkoputkien huonosta kunnosta johtuen, mutta hiki päässä ja taju kankaalla kuten tavallista. Manzana availi omansa samalla raivolla. Pirre kertoi lavalla haluavansa Bavarian puvun, ja sellainen luvattiin hänelle myös lähettää. Seuraavan Omenalätyn kannessa siis todennäköiseti hevarit germaanihenkisissä nahkakousuissa ja leidi Oktoberfest- leteissä. Gretcen, Hans, Gunter ja sitä rataa. Hyvät menot. Afterskiit paikallisten kanssa kuten kuvaan kuuluu, ja takaisin tuubiin & unta palloon.






USTER, ZURICH



Aamu raikkaassa Sveitsin vuoristossa, ei sentään lampaita ovella tällä kertaa. Jengi kasaantui bussin eteen pitämään leiriä, hampaiden pesua kolalla ja eilisten huoltisjämien syöntiä. Kot Kot Snitchel, sanoi Jussi , ja haukkasi jotakin. Wasserscheisse. Pikkukylän sorsia kuvaillessa hummailua, ja maailman parhaan perseen kuvaamista pojilla oli ohjelmassa, kuulemma Sveitsissä on riittävästi polkupyöräileviä tyttöjä, että voisi asunnonostoakin harkita. Pirre, Karoliina ja Jussi hilpaisivat Zurichiin Susin ja Valerien kanssa pyykkäämään ja syömään hevosenlihaa. Käärmeitäkin nähtiin, ihanaa. Illalla mestoille, Hagarin hovissa jälleen sapuskat kohdillaan, samoin tarjoilijoiden shortsit. Kamat kasaan, ja tuttua kansaa alkoikin ilmaantua, hyvät setit ja lämpötila nousuun. Joey, Tom ja muut hummaajat saapuivat juopottelemaan, seka sekalainen sakki Zurichin rokkareita. Pinkkejä munia löytyi taas takahuoneesta, samoin paperiperhosia , kaulakoruja ja muuta kummaa kamaa, tyttörokkarit saa lahjoja, pojat pillua, kivaa. Kauhea känni oli tavoitteena, ja se saavutettiin komeasti, samoin kaikki bändit leipovat kelpo löylyt kasaan, Inkitkin taas täysin palkein Bellan lääkekuurin ansioista. Yöllä vielä Hagarin jatkopitsat, loputtomat lähtemis halailut ja kuvailut pihalla notkuvan hienon possen kanssa. Kiitos sveitsi, olitte taas mahtavia. Pus. Yöllä vitunmoinen siirtymä, 800 kilsaa, joten ei muuta step on the pedal Markus, and he did.





WIENNA


Aamulla herätys rekkojen välissä jossakin Itävallan roadsidessa. Bussista ulos astuessa haisi lehmänpaska, ja syykin selvisi pian. Viereisessä rekassa oli parikymmentä mullia matkalla viimeseen sähköhoitoonsa. Muu Muu, eikun Hu Huu sanoivat pojat, ja menivät huoltikselle vetämään leikettä rouvien kyynelehtiessä kontillaan elikoiden elämän lyhyyttä. Krapulamorkkiksella lienee osuutta asiaan. Muutaman tunnin notkunnan jälkeen siirtymä pelipaikoille, Wienissä vitun asiallinen punkkiluola ja Street team edustus hollilla. Kamat sisään reippaasti ja auto hukkaan ja armoton nestetys käyntiin, mestassa kun oli juomatakuu joka hieman huoletti. Eli että jengin pitää juoda vähintään 600 euron edestä. Olisi tullut halvemmaksi lennättää Kolari ja Matzo hoitamaan limitterit paskaksi kahdessa tunnissa, mutta onnistui se näköjään ilmankin.Illan avanneen paikallisen bändin Repeatin Painin meikkipojat osoittautuivat kelpo sekopäiksi, ja siitä se ajatus sitten lähti. Paikka losahti täyteen kansaa, ja kaikki vetivät röökiä luolassa kuin savukoneet non smoking valojen palaessa seinillä. Lavalla oli lämpöä vaivaiset 39 astetta joten vaatetta ei turhaan kulunut. Eikun ankara leivonta käyntiin, punkkivaihde alkoi löytyä tosissan kaikilta, hyvät vedot, Inkit kuninkaana tällä kertaa kokeneina Wienin kyykyttäjinä. Ja eikun perään hirveät jälkihommat, nyt alkaa rundi maistua rundilta. Ai ai.

Pirre meni kuulemma naimisiin mestoilla, ja Bella sai suloiselta pandapojalta kihlasormuksen, jonka tosin antoi jo seuraavalle heti aamusta. Hirveitä horoja.





BRATISLAVA


Välipäivä ja Bratsislavan aamu. Pitää miettiä kolme kertaa onko tää Slovakia vai SLovenia vai mikä ettei huutele lavaltaa Good Evening Väärä maa.


Jengi hajaantui omille reiteilleen, toiset baariin, toiset linnoja ja vanhaa kaupunkia ihmettelemään. Turistialueella paskoja hampurilaisia, keikkamestan tiskiltä vitun hyvää sapuskaa ja puolet halvempaa, Perus itämeiniki. Vapaata moukutusta ja sitä rataa, illalla epämääräinen kokoontuminen Slovakian Flagshippiin, käsittämättömän hieno vanha mesta ja Wlanit ja pelit perkele. Hostellihyvyttä tarjolla myös, kamat huoneeseen ja suihkuun. Mestassa kelpo baari ja hengailutilat, raikkaita nuoria ihmisiä, piti yrittää vaikuttaa täysipäiseltä hetken aikaa. Hostellin omistaja oli tohkeissaan ja soitti Manzanaa aulassa, flaijerit koko jengille. Lordi oli kuulemma edellisellä rundilla yöpynyt samassa mestassa, ja jengi oli tohkeissaan siitä että Putaansuu olikin niin lyhyt. Koira juoksi pitkin hostellia ja pureskeli pinkkiä frisbeetä, se oli kamalan pelottavaa, pakko oli ottaa pienet. Osa lähti street team edustuksia viihdyttämään, poikaparat, jonkun nekin hommat täytyy tehdä, ei näyttänyt harmittavan, ja loppuporukka huomiselle keikkamestalle syömään paistettua juustoa ja juomaan kaljaa. Venue oli iso ja hyvännäköinen, samoin siellä notkuva jengi. Pirre ja Bella tekivät tuttavuutta muutaman goottitytön kanssa, ja tilanne näytti hallitun mukavalta tissuttelulta suomenkielisten tissi pylly ja pillu sanaopetusleikkien muodossa, kunnes paikalla pamahtivat tyttöjen hevarimiehet jotka alkoivat heti ovelta laulaa Taivas lyö tulta ja huusivat rakastavansa Korpiklaania ja nyt sitä viinaa suomalaisille saatana. Oi oi. Töiksi meni taas, ja tappiin asti, kuolema.


Nyt. Aamulla hostellista palaillessa vartijan näköinen kyy mittaili bussia, ja päästiin maksamaan itäeuroopan omia erikoissakkoja jotka muuttuvat lennosta eri kokoisiksi, värisiksi ja poksahtavat tuuleen ja hahmojen korvien taa kuin pikkuruokit nunavutin yöhön. Vitun koijarit. Tässä sitä nyt istuskellaan Italialaisessa ravintolassa kolmatta tuntia ja odotellaan pääsyä mestoille, keikka kiolmen tunnin päästä...Jatkamme….



BARTISLAVA 2.


Edellisen illan juominkien johdosta jo tuttu paikka Randall avasi lopulta uksensa, mutta ilmaantui ongelma nimeltä roudaus, koska mesta sijaisee vilkkaasti liikennöidyssä kulmassa jossa mm ratikat jyrää kolmen minuutin välein, vedä siihen nyt sitten keikkabussia poikittain. Bussiparkki oli kahden sadan metrin päässä, jotta ei muuta kun talosta kaikki pyörät alle ja karavaani kulkee. Hieno tunne tuoda nokkakärryllä kamaa autotien laitaa keskellä kaupunkia, kun bussirt ja ratikat huutaa ja huomaa ettei pysty nostamaan pottia rotvallin yli. Ei kun lakki pästä ja kaunista hymyä. Lopulta mestoilla, soittotila on iso ja hieno, Jussi innostuu miksauskopissa löydettyään pöydän jolla voi kuulemma oikein miksatakkin. Ei tälle linjalle voida lähteä haha. Paistetut juustot a Schintselit toimii as usual, kamat kasaan ja intterneksiin. Kauhea asioidenhoitorumba wlanin varjossa, ja edellisen illan mustan myrkyn juonti alkaa jo pikkuhiljaa itkettää. Pakko mennä nukkumaan bäkkärille, ja tunnin päästä sali onedelleen tyhjä. Pieni paniikki, mitä vittua, onko täällä ollut mitään mainostusta, Pirre menee ovet paukkuen bäkkärille ja poraa pää käsissä kunnes Somby aloittaa. Jostain systä jengiä kuitenkin alkaa tulla, ja Inkkisirkus riisuu asiasta innostuneen housut ja kirmailee nakuna pitkin lavaa ja juo viinaa kaksin käsin, murjota tässä nyt stten saatana. Manzana viimeisenä lauteille ja kas, siellähän onkin kivaa. Ison mestan edut, voi pitää jalkaa rähinäaidalla niin kuin metallimiehet ja muutenkin pullistella kuin kukko tunkiolla vai miten se meni. Hnkka on liekeissö ja soolottaa polviillaan, ja Johanneksen räävittömyyksien huutelu kaikilla kielillä alkaa hiotua todella vaikuttavasksi. Näyttäkää tissit, juokaa viinaa, Pivo Pivo ! Hianoo! Bussissa viinipitti , sönkötyströ, avautumista, pussailua ja huutelua. Kaikki vaan niin tykkää =)



BRNO


Aamulla Brno. Tuttu mesta.


Tähän väliin pitää kertoa meidän rakkaasta Moukkubussista yksi asia. Se on sellainen teoria, että kukaa ei voi kävellä bussin läpi ja poistua takaovesta ilman, että tulee humalaan, juuttuu universumin avautumisrinkiin, likastuu, tai ainakin satuttaa itsensä. No, tällä reissulla on ollut mukana yksi ihminen, joka on onnistunut olemaan freesi ja selvinpäin miltei koko ajan, Sombyjen laulaja Miira. No niin, tänä Brnon aamuna kuitenkin kävi niin, että eräskin Tomi Ylönen oli yöllä hikituskissaan tuupannut kattoikkunaa auki ja käyttänyt väliin jätettävänä esineensä tyhjän kaljatölkin puutteessa täyttä. Ja tämän kattoikkunan alla siis sijaitsee ns. Irwin- osasto, jossa normaalisti nukkuu noin viisi ihmistä vierekkäin, ellei kyseessä ole esim Martin ja Klasun kermavaahdolla öljytty painimatsi. Siis, nyt tämä ainoa puhdas tyttönen sitten heräsi siihen, Brossa, että tämä kaljatölkki räjähti ja kasteli kaiken mitä hänellä oli. Lisäksi Brnossa oli erikoista se, että kiertuemanagerimme Karolin äiti seisoi bussin ulkouolella, joten pidimme etupenkissä poiliisia, ettei jengi kuse suoraa portailta kadulle niin kuin yleensä.


Tänää siis Pirre ampaisee bussilta olemaan yksin, tarvii pientä hiljaisuutta. Löytää kirpputorin, ostaa uudet vaatteet kun vanhat on niin likaiset. Tähän asti on mennyt yhdellä paidalla, paitsi tietysti keikkakuteet erikseen. "Talvella on helpompi rundata", sanoi Tomi Ylönen kerran, "kun laittaa keikkapaidan rumpukeissiin niin se jäätyy auton kellarissa, on aina tuoreena siellä odottamassa. Ei homehdu." Pirre käy myös nettikahvilassa, mutta alkaa pelätä mennensä psykoosiin kun kukaan ei puhu, kopeissa on liian pimeää, jengi vetää tupakkaa kuin hautuumaalla ja näppiksestä puuttuu M L K ja S. Ei saatana, äkkiä takas bussille.


Brno on kiva kaupunki, sopivan pieni. Lapin tytöt löysi juna-asemalta suihkun, osa jengistä kävi kirkkoa katsomassa. Bandit ja Johannes ovat huonovatsaisia, ja alkaa puoli bussia olla muutenkin pakki sekaisian, jotta pojat lähtivät sitten Imodium kaupoille. Kaupan täti sitten ihmetteli kun toinen sanoi että " Wassercheisse " ja lunasti jättipaketin tabletteja. Banditin tullessa vuoroon ja sanoessa also Imodium, täti kohotti kulmakarvojaan, johon Juha tyynesti sanoi " European Tour " ja viittasi takamukseensa. Täti nyökkäili ymmärtäväisesti ja kantoi pulveria pöytään. Tästä taitaa tulla Imodium tour = D


Illalla mestoille salaatin syönnin ja kaljan juonnin ja tyttöjen kyttäämisen jälkeen,ja kamat kasaan. Jengiä alkoi tulla, tuttuja itävallasta ja prahasta, ja iso kasa paikallisia hevareita, jotka olivat sitä mieltä että soitamme Gay Metallia ! Sehän sopii.

Manzana availi, ja metallimiehet päätyivät ostamaan Maznanan Gay Metal levyjä, ja katsoivat vielä lapin tytöt ja juottivat Annabella känniin. Inkit Viimeisenä, hyvä keikka!! Oli kivaa. Ja eiku loppuhöpinöiden jälkeen halailua ja bussiin.



PRAGUE


Aamulla Pirre herää kummalliseen ajatukseen siitä, että on jäämässä raitiovaunun alle. Punkan ikkunasta kun katsoo, niin kymmenen sentin päästä vilahtelee rautahepoa ohitse, parkkipaikat on tiukassa keskellä isoa kaupunki. Hyvin nukkui kuitenkin yhteentoista. Ulos kun astuu, niin maassa on ihmisen paskaa, lasinsirpaleita, paikalliset juopot pitää leiriä kaiteella ja nauraa meille. Moro moro sanoo Tamperee likka, ja kirjoittaa vihkoon että mä oon iPhonen ja luottokortin päässä noista. Mitään muuta eroo ei kohta oo. Bussissa on kuuma ku karjavaunussa. Bella ja Markus on hereillä, lähdetään metrolla kyille, suoraa Hilton hotellin eteen, ja vanhaan kaupunkiin. Markus tilaa Pirrelle kolme munaa, syö itse yhden. Muut vetää Tomaattikeittoa ja leipää. Toimii. Tsekit ne osaa aina laittaa ruokaa. Puhelin soi, ja puhelimessa on eksynyt Bandit. Naureskellaa aikamme että tehköön nyt Inkkari siellä vaikka savumerkkejä, eiköhän heimo pelasta, mutta kolmannen puhelun jälkeen selviää, että hahmo todellakin on eksyksissä. Lopulta mies soittaa olevansa keskellä ihan saatanan isoa toria tulkaa ny äkkiä joku hakee mut. Ja siellähän se oli, keskellä toria, onneksi löyty. llalla mestoilla inkkifanit kertoivat nähneensä Juhan metrossa erikoisen näköisenä sulkia suussaan.


Lucky Lucky oli ennen Bunkr ja sitä ennen Gox, sama mesta edelleen, ja talon isäntä Lubosh mestoilla, suihkut , kaikki hyvin. Ihanasti oikeastaan. Prahassa on aina hyvä olla. Street teamin tytöt tuli mestoille, samoin Inkkifaneja itävallasta, kivaa höpöttää ja juopotella. Perus tsekkikansaakin aloi tulla, tuttuja äijiä. Viimeksi täällä oli keikka täynnä transuja, nyt on lisänä nahkahousumiestä ja nuoria tyttöjä kyttäämässä KukkoJussia kumihousuissa. Oh my God he looks just like Ville Valo. Illalla kaikilla hyvät vedot, ja loppuilta armotonta moukutusta. Kiitos ! Tää oli Kivaa! Ehkö Manzanan paras veto tähän asti, ei jaksa enää pinnistää. Hennan kans konttaillaan lavalla, Johannes huutelee Pivo Pivo kolmatta viikkoa kännissä, ja Tomi vetää Hawaii paidassa animal spiritillä. Vähänkö meillon hyvä pändi! Ou jee!



BERLIN


Blackland. Moottoripyörämesta. Homma toimii aina. Aamulla jo ovet auki, kahvia, nettiä ja suihkua, bussi takapihalla. Luksusta. Talon painamat flaijeriniput mukaa ja kaikki katoaa pitkin kylää. Jotkut lähtee muurille, Pirre vaatekaupoille parin hahmon kans. Nuudelia Alexanderplatsilla, Kukko Jussi söi sitkeästi puikoilla vaikka käsi hiukan tärräsikin, ratikalla jonnekin, goottivaateliikkeet, rokkikaupat, flaijerihommaa. Berlinissä ei ollut onneks kuuma, ollut ihan saatanamoinen hiki edellisinä päivinä, ihanaa vetää nahkatakki päälle. Kuuma sucks, grönlanti rocks. Uusi punainen Lip Service kassissa on helppo hymyillä, ja eikun maailaman parhaan Dönerin / Falafelin kautta takaisin mestoille. Turkkilaiset ne osaa noi hommat näillä nurkilla.


Viimeksi kun oltiin täällää , niin keikka meni Berlinin telkkariin. Sen kunniaksi riisuttiin Bellan kanssa paidat, pojat kaatoi kaljaa päähänsä ja sitten me rouvat mm. istuskeltiin toistemme naamoilla laulamassa Heavens On Fireä. Pirre oli samaan aikaa myös suomen telkkarissa, tosin paita päällä, mutta huvittaavaa kumminkin , ihan kun siellä oltais alvariinsa. Tälläkin kertaa kuvaaja paikalla, menee jonneki nettihomma.


Blacklandissä oli hyvin jengiä, ja suihkujonossa riitaa. Talon jättimäiset miehet jolla oli kamalasti kettinkiä kaulassa, takavarikoivat Baileys pullon Lapin pojilta, koska se on kuulemma For Ladies ja toi tilalle vitunmoisen lekan jotakin hirviövotkaa. Vanhana raivofeministinä Pirre tietysti kimpaantui moisesta, ja sanoi give me the fuckin bottle I show you how ladies drink, ja otti samantien kauhean huikan ja meni sitten kulman taakse itkemään. Kultasiipi tuli mestoille, eivät soittamaan vaan juomaan, samoin Manzana Berlin fraction, Inkkifaneja italiasta, kauhean monta kaveria, ukkeleita jotka kertoivat olleensa meidän kaikilla Berlinin keikoilla, ihan vitun siistiä =) Valokuvissa postaamista, nimiä julisteisiin, ja eiku ekat lauteille. Oli hyvä keikka, paitsi että Johannes kamppas lopussa Pirren niin että meni vissiin polvi paskaks. Lento näytti kuitenkin hyvältä, kaikki on pelissä saatana shown eteen = D No, loppukeikka kontillaan, hyvin sujuu sieltäki, ihan vitun sama kun jengi huutaa . Inklit perään, ja vetivät reissun parhaan keikan. Jos olisin muskaritätinä konservatorisossa ja pitäis kertoa lapsille mitä on rock´n roll, nii eiku inkkien Berlin keikkaa 2 sekuntia eikä kenelläkää olis enää mitään kysyttävää.


Yöllä bussijumitus, ei meinaa pää rauhottua, sattuu selkään ja päähän ja polveen ja ääniki alkaa olla….eiku tulpat korvii ja tajua pois, vaikka väkisin. Vielä on reittiä.


Niin, ja Karolina neuvotteli isojen setien kanssa, saattaa olla tulossa pyöräkeikkaa lisääkin näille main, sehän sopii.




VARSOVA


Puola avautui kauniina ja kyisenä kuten aina. Huoltoaseman täti kyykytti Markusta aamuyöllä viis tuntia, kieltäytyi myymästä tietulliboksia jonka hinta muuttui pariinkin kertaan, ajelutti meitä puoli yötä luukulta toisella kuskaamassa papereita jotka heitetttii toisessa paikassa roskiin. Tievartija pysäytti kerran, halusi passit, pasteeraili keltaisissa liiveissään osoittelmassa taskulampulla punkkiin , ei sakkoja kuitenkaan. Kerran samassa tilanteessa tuli 1300 ilman mitään syytä, silloin vitutti.


Ajo jatkuu, Punkasta putoilee, smooth roads of Poland. Kaupassa ei saa kuitteja, pankkikortti käytetään takahuoneessa, nimeä ei tarvitse kirjoittaa kuittiin . Nyt ollan Progresjan pihassa tekemässä sitä, missä olemme parhaimmillamme, eli kun emme tiedä yhtään etä mitä vittua me imitä teemme. Jos vaikka roudais.


Iso mesta , oltu täällä ennenkin. Doro soittaa täällä torstaina, seinällä Mehuggahin ja parin muun pikkupändin tekniikkaraiderit. Ans kattoo !



------------



Pitsahommia ja pyörintää Varsovan yössä, soundcheckit ja lavalle. Hyvät karkelot saatiin aikaisesksi tänäänkin ! Suomihullut osti levyjä ja meininki perus. Kiitti!!! Yöllä vieltä pikkustopit Puolan poliiisin toimesta, matkustajalistat riitti tällä kertaa, todennäköisesti hajun vuoksi eivät uskaltautuneet enää tutkimaan punkkia.




VILNA


Aamulla Felixin vanhoille mestoille joen rantaan, ja bussi komeasti jumiin savinurmikkovelliin , nokka alaspäin. Tässä vaiheessa Pirre katsoo parhaaksi livetä hyödyttömänä kylille. Streittari Miki on mahtavaa seuraa jos haluaa nähdä jotain, ja Johannes Vilnan tuntijana laahasi meidät salaattibaariin. Avot , ruokaa ja KGB museota etsimään. Talo on siis oikeasti former headquarter, ja talossa vallitsee käsittämättömän kammottava energia. Syykin selviää, kun päääsemme kellarikerroksissa oleviin kuulusteluhuoneiseiin, selleihin, salakuunteluosastoille ja lopulta teloitushuoneisiin. Tässä vaiheessa herkkähipiäisellä Pirrellä alkoi olla jo yrjöt suussa, ja kun oli ampaisemassa kellarista ulos niin Japanin TV työntää mikrofonin nenän alle. " Can we ask you about the importance of having genocide museum " .Ja kun Japanin tädille selvisi että "we don´t live here, we´re on tour" alkoi valtava hössötys ja filmiä palaa. " It is important not to forget, that we have to work to keep things right " Pirre sönköttää kuin miss universum kandidaatti, " toivon maailmanrauhaa " . Huh mikä mesta. Äkkiä ulos ja puistokävelylle. Keikkamesta löytyi lopulta Vilnan korkeimman kukkulan päältä, käsittämättömän hienot näkymät. Muu seurue nousee lopulta yläs portaita, ja tietysti, humalassa. Felix fabio oli vienyt jengin panimoon ja pakkohan siellä oli juoda ittensä tärviölle. Mutta pikaista soundchekkiä, ja aikaa keikkaan oli vielä muutama tunti. Pikaunet bussissa ja lavalle. Jengiä tuli mestoille hyvin, vanhat tutut supportit ja teamihahmot, kunnon meininki päälle. Ulopuolella oli vielä vitusti kaiken näköistä peikkoa, jotka eivät tulleet sisään koska eivät supportanneet jotakin organisaatiota mutta halusivat että tiedämme että he ovat siellä.Ei ihan selvinnyt mistä oli kyse, mutta porukka haki meitä vuoronperään ulos dokailemaan portaille, joilta siis näkyi koko kaupunki. Ihan vitun hieno paikka. Kaikki pändit veti hyvät keikat. Manzana viimeisenä ja tänään oli ihan ektrahyvät meiningit. Järjettömän kuuma. On se vaan jumalauta hienoa maata lasinsirpaleilla selällään ja rokata raajansa irti kun jengi mossaa. AI ai . Ihania ihmisiä Vilna ! Love ! Kunnon menot. Illalla jatkuu hössötys bussissa ja nokka kohti Liepajaa.


"Tiäksää Pirre missä maassa me ollaan " , kysyi Annabella verhon välistä, mutta ei sellaista aina muista.




LIEPAJA


Fountaine Palace syksyisessa aamussa, nyt on hommat isollaan , hotellihuoneet ja kaikki. Puhtaassa huoneessa Pirre makaa hiljaa kaksi tuntia selällään ja pesee paidan. Palace ja Hotelli muodostavat ns. maailmanlopun kaksikon. Iso Roadhouse tyyppinen baari ei mene ikinä kiinni, laivat jyrää 15 metrin päähän ulko- ovesta, merimiehet vetää viinaa, satamakissat naukuu käytävillä ja laivojen takia langattomat, puhelimet ja netit pätkii. Ainoa ruoka on pieni pitsakioski, Liepajan triangeli, ikuinen kadotus, loppu. Pirre luki Banditille tarotteja aamukaljalla, ja nosti ensimmäisenä Kuoleman. Ei kannata ehkä lukea enempää lukea täällä =P


Satama jossa olemme, on kuulemma Liettuan vaarallisin, eniten murhia ja raiskauksia, kiva. Ei tee mieli jäädä kumihameessa yksin pyörimään vaikka ei arkalasta ollakkaan. Meille esitellään mies, joka vastaa, että olette turvassa. Tyyppi näyttää Puolalaiselta hitmaniltä jolla ei ole ilmeitä.


Mestoille ilmaantuu talon äijä Louie, erikoishahmojen hahmo, hieno mies, ja siitä se sitten alkaa se juominen. Soundchekissä hommat on jo ihan käsistä, Henkka ja Tomi laulavat kurkku suorana Vanity Inkkiä ja muut kierivät pitkit catwalkkia. Lava on iso ja hyvä, ja soittoajat myöhään, joten jonkinlaisen järjen palauttamiseksi tsekkien jälkeen koko jengi nukkumaan. Suihkuun ja herätyskello soittamaan 11 sta. Ja eikun mestoille, jengiä paljon, kauhea hössötys päälle ja goottityttöjä tanssittamaan. Sombyt aloittavat, Manzana kakkosena yhden maissa. Ihan vitun hienoa vetää kunnon kulmilla isolla lavalla, kaikki toimii, hienot valot, catwalkin reuna täynnä tequilaa. Järjetön hiki. Pirre riisun lopulta kaiken paitsi paidan ja hameen, Johannes pyyhkii kaljuansa Pirren sukkahousuilla kun pyyhkeitä ei muista, kaikkea. Ihanaa, mahtavaa, jengi huutaa. Inkkien aikana jengi keksii että Catwalkki on pyörillä, ja rullaa kontillaan kirkuvaa Annabella pitkin baaria, Miki hakkaa bassonsa paskaksi ja laahaa sitä katenneista kielistä pitkin lavaa, meininki on ihan käsistä, täysin, aivan käsistä. Loppuillasta ei ole mitään kerrottavaa, koska kukaan ei muista mitään. Niin, ja se mikä tapahtuu Liepajassa, jää Riigaan, sanoi kuulemma Oula ja Jussi, kun tulivat tanssilattialta Henrin kanssa seitsemältä aamulla. Tai jotain.




RIGA


Bussia ei saa vanhassa kaupungissa taas mihinkään, perkele. Tien laidassa haahuilua pari tuntia, lopulta paikallisen bändin laulaja Shakespeare karauttaa sukkahousuissa ja punaisissa buutseissaan maasturillaan paikalle, lastaa kepit ja pellit maasturiinsa ja häipyy. Tulee sekunniksi mieleen että mitä jos se ei ollutkaan se haha. Oli se. Uskomaton kukko, ja uskomaton bändi, kuten myöhemmin illalla tulimme toteamaan. Manzana on soittanut niiden kanssa ennenkin, onhan täällä Baltiassa tullut tehtyä paljonkin rundeja, mutta eihän niitä muista, hävettää kun esittelen itseäni tyypille joka on puukkaillut meitä vähän sinne ja tänne. Skarppaausta ny !


Rigan mesta on pieni ja punk verrattuna eiliseen, tekniikat hiukan kattelee. Taisteluväsymys oli melkoinen, jengi nuokkui rundin viimesen keikan tunnelmissa. Corsairs music barin seinällä tapettina oli käytetty Balttien eräänkin goottilehden haastatteluja, ja siellähän me oltiin yhtäkkiä, Klaus Wirzenius, Henkka ja Pirre Depossa puhumassa Latviaa ! Jess! Tuttuja tulee mestoille yllättävän paljon, ja monet on olleet meidän keikoilla ennenkin, levyä ja paitaa menee. Manzana soittaa ilman koneita, erikoisversiot biiseistä, hyvää vaihtelua. Ja taas kerran käy Rigassa niinkun idässä käy, ensimmäinen sointu, ja nuorilta miehiltä lentää paidat ja järjetön tukanheitto käyntiin. Se on vaan niin hienoa kun ihmiset itse haluaa pitää hauskaa, ei tarvii paljoa maanitella. Baarin omistaja ilmoitti ennen keikkaa että hana on muusikoille vapaa, ja niinhän siinä sitten kävi, että bändit joivat baarin tyhjäksi kahteentoista mennessä. Oh hoh. Somby sai kunnian päättää rundin, ja lopulta kaikki olivat vielä huutamassa toistensa mikkeihin ja paljasta tissiä vilisi siellä sun täällä.


Pihalla ankaraa huutamista ja paikallisten kanssa huhuilua, olo kun euroopan omistajalla, nimmareita, julisteita pla pla pla. Kivaa. Yöllä vielä hölmöilyä huoltoasemilla ilman kenkiä, sekavaa toimintaa, ja helpotus kun ei tarvi varoa ääntä enää. Saa huutaa koko ajan jesss!



Yöllä pikakuolema bussissa, kunnes seitsemältä aamulla lautalle harhailemaan. Meriaamiainen auttaa, jengi pelkää ensimmäisen päivän deliriumeissaan mutta onneks ei olla ainoa bändi laivalla. Kohta kotona, rock!!


1 comment:

kevin21 said...
This comment has been removed by a blog administrator.