Merry christmas and thank you all, friends and fans and people who worked and played with us on 2008!! You are the best!!
T. The Band
Couple of reviews more on Babies Of Revolution ( more when scroll down a few stories )
Wednesday, December 17, 2008
Friday, December 12, 2008
Tour diary...some day, by TOMI
Henkka 
Klasu
Piritta 
Manzana 
Manzana 
( Pics by Atrak un Skalak- Magazine )
The Baltic beach on December 
We can take the cold- Come on...Pärnu 29.11
Hostellista ei ollut kiire poistua, eli joustavalla check-out meiningillä saimme vähän aikaa myös nukkumiseen. Klasua en meinannut saada hereille millään, eikä ihme sillä olin herätellyt väärää kaveria. Asuimme siis 10 hengen huoneessa, joissa oli muitakin reissaajia. Onneksi en herättänyt Klasun näköistä isoa tatuoitua aussia.
Siirtymä Viron Pärnuseen oli noin 130 kilometriä. Matkalla joutui kyselemään vähän ajo-ohjeita paikallisilta ja näin pääsimmekin taas Via Balticalle. Ennen rajaa pysähdyimme meren rannassa, jossa otimme valokuvia ja ”nautimme” kylmästä merituulesta.
Pärnussa taas vanhanajan navigaattori päälle (eli kartta auki) ja kohti keikkapaikkaa. Mai Keskuse Rockiklubi nimeä kantava paikka löytyi keskeltä betonilähiötä. Kamoja sisään roudatessa huomasimme, että paikka oli todella punk. Ei siis mikään trendikuppila, jossa siemaillaan punaviiniä ja cocktaileja. Mieleen tuli lähinnä Molotovin cocktailista aiheutuva räjähdys. Eipä siinä, ihmisillehän sitä ollaan tultu soittamaan eikä seinille.
Taas kiireetön sound check, jossa ei todellakaan desibelimittareita tuijoteltu. Täydet vaan, sopii mulle. Kaksi paikallista lämppäribändiä esiintyi ennen meitä. Akustinen duo, jonka sanoitukset jäi kielimuurin takia hämärän peittoon ja SeeMe-niminen progevaikutteinen rock/heavy bändi. Bändin jäsenet olivat kovin nuoria(basisti 13 v.), mutta silti soitto toimi hienosti. Klasu opetti basistille Primuksen Tommy The Cat -bassosooloa ja rumpali Marekin kanssa turisimme esimerkiksi lempiaiheestani laiskuudesta. Ennen keikkaa oli myös aikaa pelata pöytäjalkapalloa, jota pelasin ensimmäistä kertaa. Henkan kanssa rökitimme kuitenkin paikalliset spesialistit 9-1. Henkan jalkapallotausta lienee auttanut asiaa.
Settiin lisäsimme Faith No Moren Digging The Graven, koska se tuntui jotenkin sopivan ilmapiiriin. Kaikki biisit tuntuivat uppoavan ihmisiin kuin kruunut parkkimittariin. Yleisö oli todella mukana ja mukavaa. Lauloimme ja soitimme paikalliselle synttärisankarille onnittelulaulun. Lahjaa ei varattu mukaan, kun ei kyseisestä syntymän muistojuhlasta tiedetty. Päivänsankari tarjosi kuitenkin huikat viinaa, käy se niinkin. Virvokkeita lavalla todellakin tarvittiin, sillä ilmastointi ei ollut parhaasta mahdollisesta päästä. Kyllähän keikalla aina tulee hiki, mutta keikan jälkeen oli tunne, että olisi tullut suoraan suihkusta, hiki suihkusta.
Keikan jälkeen myytiin taas levyjä, johon ihmiset innokkaasti pyysivät nimikirjoituksia. Hengailtiin muutenkin ja turistiin paikallisten kanssa, juttutuulella kun olivat. Kamat kasattiin, tällä kertaa unohtamatta mitään.
Yövyimme loistohostellissa, jossa oli suihku, vessa, omat sängyt ja telkkari. Aamiainenkin viilattiin meidät aikataululle sopivaksi. Aamiaisen ravitsemana ajelimme Tallinaan. Laivamatka käytettiin tuliaisten ostoon ja nukkumiseen. Sikeästä unesta heräsin kuulutukseen, jossa sanottiin että olemme Helsingissä. Siis pätkä moottoritietä (ei kuumaa tällä kertaa) ja kotona.
Wednesday, December 10, 2008
Tuesday, December 2, 2008
Tour diary , some day =) BY TOMI
Backstage Depo
Riga 28.11
Reissuun lähdettiin pirteänä ajoissa klo 4.30. Ja niinhän siinä kävi että myöhästyttiin laivasta. No, lähteehän noita aina seuraavia. Sataman kaffeteriassa notkutut pari tuntia olisi tietysti voinut käyttää vaikka nukkumiseen, mutta reitti tuli käytyä läpi huolellisesti, kun oli aikaa. Yksi matkan varrelle suunniteltu haastattelu piti perua. Haastattelu hoidetaan sitten sähköpostilla jälkikäteen.
Tallinnassa päästiinkin heti tien päälle ilman virkavallan ahdistelua. Tuulispäänä kohti Via Balticaa, joka oli hyvässä kunnossa ja kiesi kiisi paikoitellen (suotuisissa olosuhteissa) jopa 110 km/h. Kerran pysähdyimme huoltoasemalla juomassa automaattikahvit jäätelötiskin päällä, koska pöytiä ei ollut. Seuraava stoppi olikin sitten Rigassa, josta keikkamesta ei löydy ihan yhtä helposti kuin esim. Ikaalisista. Ostettiin vanhanajan Tom Tom eli kartta ja johan oli tiet auki. Paitsi vanhaan kaupunkiin, jonne oli asennettu ilkeä portti. Noh, Henkkahan ajeli taksin perässä nopeasti portista ja vartioita karkuun. Keikkapaikalla odotteli sitten yrmeäilmeinen vartija. joka pyysi isoa summaa rahaa ja auton siirtoa välittömästi. Kun ei rahaa vartijalle annettu, uhkasi hän palata poliisin kera. Roudasimme kamat ja odottelimme poliisia, pidätystä ja komennusta Siperiaan.
Keikkapaikka oli keskikokoinen. Ylhäällä oli ruokailutilat, alhaalla soittotila. Paikalla oli kitara- ja bassovahvistimet sekä rummut. Ei uusinta uutta, mutta kalvot oli ehjät ja vahvistimistakin kuului riittävällä äänenpaineella raps raps. Sound check saatiin tehdä kaikessa rauhassa ja vedettiinkin jotain neljä rallia. Sitten siirryimme yläkertaan, jossa saimme ruokaa ja tärkeitä punaisia kiekkoja, joilla sai lunastaa virvokkeita tiskiltä. Ruoka oli oikein maistuvaa sisältäen lihaa ja riisiä. Syömisen lomassa teimme kaksi haastattelua paikallisiin lehtiin ja kuvatkin räpsittiin siinä sivussa.
Yhdistetyn haastattelu-ruokailuhetken jälkeen paikallinen kello näytti, että oli aika soittaa. Pari paikallista bändiä oli lämmittänyt lauteet ja yleisön, jota oli paikalla sankoin joukoin. Siirryimme bäkkärin ahtauteen laittamaan keikkakuteet päälle ja korvat (korvamonitorit) päähän. Tutusti Pain alkuun ja Falling to Pieces heti perään. Keikalla äidyttiin kovaan moshaukseen, jonka seurauksena allekirjoittaneen korvamonitorit lähti päästä kahteen kertaan ja Piritalta irtosi korvakorut Klasun basson viritystappeihin. Rempseätä menoo, kerta kaikkiaan. Keikan jälkeen myytiin levyjä ja nautittiin virvokkeita.
Ilmeni pieniä logistisia ongelmia roudauksessa, jäi nimittäin yksi case (joka sisälsi piuhat,mikit ja korvamonitori romppeet) lastaamatta autoon. Sen sijaan lastasimme autoon pari lämppäribändin kitaraa ja tästähän syntyi pientä selkkausta. No mutta hostelliin pääsimme kuitenkin suuremmitta ongelmitta. Itse en matkasta muista mitään. Miten lie tuli uni autossa noin nopeasti silmään. Varmaan jet lang, aikaero, matkaväsymys ja ehkä paikallisella oluella oli myös osuutta asiaan. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin ja muuten, ”vartija” osoittautui jonkin sortin koijariksi, eikä hän ikinä saapunut paikalle poliisin kanssa.
----
English version soon...and more days & pics =)
Subscribe to:
Posts (Atom)
