Tour diary...some day, by TOMI

                                                                      Henkka 
                                                                       Klasu
                                                                     Piritta  
                                                               Manzana 
                                                                  Manzana 
                                            ( Pics by Atrak un Skalak- Magazine )
                                                     The Baltic beach on December 
                                                We can take the cold- Come on...

Pärnu 29.11

Hostellista ei ollut kiire poistua, eli joustavalla check-out meiningillä saimme vähän aikaa myös nukkumiseen. Klasua en meinannut saada hereille millään, eikä ihme sillä olin herätellyt väärää kaveria. Asuimme siis 10 hengen huoneessa, joissa oli muitakin reissaajia. Onneksi en herättänyt Klasun näköistä isoa tatuoitua aussia.

Siirtymä Viron Pärnuseen oli noin 130 kilometriä. Matkalla joutui kyselemään vähän ajo-ohjeita paikallisilta ja näin pääsimmekin taas Via Balticalle. Ennen rajaa pysähdyimme meren rannassa, jossa otimme valokuvia ja ”nautimme” kylmästä merituulesta.

Pärnussa taas vanhanajan navigaattori päälle (eli kartta auki) ja kohti keikkapaikkaa. Mai Keskuse Rockiklubi nimeä kantava paikka löytyi keskeltä betonilähiötä. Kamoja sisään roudatessa huomasimme, että paikka oli todella punk. Ei siis mikään trendikuppila, jossa siemaillaan punaviiniä ja cocktaileja. Mieleen tuli lähinnä Molotovin cocktailista aiheutuva räjähdys. Eipä siinä, ihmisillehän sitä ollaan tultu soittamaan eikä seinille.

Taas kiireetön sound check, jossa ei todellakaan desibelimittareita tuijoteltu. Täydet vaan, sopii mulle. Kaksi paikallista lämppäribändiä esiintyi ennen meitä. Akustinen duo, jonka sanoitukset jäi kielimuurin takia hämärän peittoon ja SeeMe-niminen progevaikutteinen rock/heavy bändi. Bändin jäsenet olivat kovin nuoria(basisti 13 v.), mutta silti soitto toimi hienosti. Klasu opetti basistille Primuksen Tommy The Cat -bassosooloa ja rumpali Marekin kanssa turisimme esimerkiksi lempiaiheestani laiskuudesta. Ennen keikkaa oli myös aikaa pelata pöytäjalkapalloa, jota pelasin ensimmäistä kertaa. Henkan kanssa rökitimme kuitenkin paikalliset spesialistit 9-1. Henkan jalkapallotausta lienee auttanut asiaa.

Settiin lisäsimme Faith No Moren Digging The Graven, koska se tuntui jotenkin sopivan ilmapiiriin. Kaikki biisit tuntuivat uppoavan ihmisiin kuin kruunut parkkimittariin. Yleisö oli todella mukana ja mukavaa. Lauloimme ja soitimme paikalliselle synttärisankarille onnittelulaulun. Lahjaa ei varattu mukaan, kun ei kyseisestä syntymän muistojuhlasta tiedetty. Päivänsankari tarjosi kuitenkin huikat viinaa, käy se niinkin. Virvokkeita lavalla todellakin tarvittiin, sillä ilmastointi ei ollut parhaasta mahdollisesta päästä. Kyllähän keikalla aina tulee hiki, mutta keikan jälkeen oli tunne, että olisi tullut suoraan suihkusta, hiki suihkusta.


Keikan jälkeen myytiin taas levyjä, johon ihmiset innokkaasti pyysivät nimikirjoituksia. Hengailtiin muutenkin ja turistiin paikallisten kanssa, juttutuulella kun olivat. Kamat kasattiin, tällä kertaa unohtamatta mitään.

Yövyimme loistohostellissa, jossa oli suihku, vessa, omat sängyt ja telkkari. Aamiainenkin viilattiin meidät aikataululle sopivaksi. Aamiaisen ravitsemana ajelimme Tallinaan. Laivamatka käytettiin tuliaisten ostoon ja nukkumiseen. Sikeästä unesta heräsin kuulutukseen, jossa sanottiin että olemme Helsingissä. Siis pätkä moottoritietä (ei kuumaa tällä kertaa) ja kotona.